Takaisin

Granon blogi Totta ja tarua printistä ja painotuotteista

Digiteknologiat kehittyvät yhä kiihtyvällä vauhdilla, ja niihin perustuvat palvelut valtaavat alaa ihmisten arjessa. Vuonna 2020 harva kohtaa esimerkiksi tuoreimmat uutiset ensimmäiseksi painetusta lehdestä. Printti ei kuitenkaan ole henkitoreissaan – kaukana siitä. 

Internetin, verkkokaupan, sosiaalisen median, mobiilisovellusten ja monien muiden arkeamme muovaavien teknologioiden nousu saattaa herättää ajatuksen, ettei painetulla viestinnällä ole sijaa tulevaisuudessa. Pitkästä historiastaan huolimatta – ja osittain juuri sen vuoksi – printillä on kuitenkin omat vahvuutensa ja erityispiirteensä, jotka auttavat sitä menestymään myös digitalisaation aikakaudella.

Tässä juttusarjassa nostetaan kepin nokkaan viisi printtiviestintään liittyvää väitettä ja tarkastellaan todellisuutta niiden taustalla. Mutu-väitteet haastaa Granon tuotantojohtaja Markus Jensen-Eriksen. 

Väite 1: Printti on muinaisjäänne

Vuosituhannen alussa, kun suosituimmat sosiaalisen median alustat olivat vasta suunnittelupöydällä, moni näki internetin idealistisesti yhteiskunnan avoimuutta ja tasa-arvoa lisäävänä teknologiana, joka jyrää muut viestintämuodot alleen. Netti onkin vallannut ison roolin arjestamme, jota se helpottaa lukuisilla eri tavoilla. Sieltä löydämme muutamassa sekunnissa esimerkiksi tietoja ja tuotteita, joiden etsimiseen piti ennen käyttää jopa tunteja.

”Kymmenisen vuotta sitten usko internetin kaikkivoipaisuuteen oli vahva – mikä näkyi muun muassa siten, että iskulause print is dead tuli vastaan joka paikassa. Innokkaimmin sitä viljelivät ne, jotka kauppasivat digiratkaisuja”, Markus Jensen-Eriksen naurahtaa.

Sittemmin on ymmärretty, että ilmaisillakin nettipalveluilla on hintansa. Esimerkiksi monet sosiaalisen median sovellukset olivat alun perin lähes tai kokonaan vapaita mainoksista, mutta alustatalouden nousu ja sen avainyritysten pörssilistautumiset ovat vieneet koko internetiä vähitellen kaupallisempaan suuntaan.

Mainosrahoitteisilla alustoilla kauppatavarana toimii ennen kaikkea kuluttajien data ja yksityisyys. Iso osa kuluttajien verkossa ja somessa kohtaamasta sisältötulvasta koostuu nyt yritysten pyrkimyksistä saada asiakas kiinnostumaan, aktivoitumaan ja sitoutumaan.

Printti ei stalkkaa lukijaansa 

Kyllä printtimedioillekin toki mainosrahat kelpaavat, mutta toisin kuin verkossa, printtimainokset eivät vakoile lukijaansa. Cambridge Analytica ja muut viime vuosien tiedonkeruuskandaalit ovat osoittaneet ihmisten karsastavan sitä, että heidän verkkokäyttäytymistään seurataan ilman heidän suostumustaan. Hurraahuutoja ei kuluttajissa herätä myöskään se, että kaikenlaiset kolmannet osapuolet saavat käyttää sovelluksista kerättyä dataa apuna ihmisten manipuloinnissa.

Etenkin Euroopassa kuluttajien huoli on herättänyt myös päättäjät. Toukokuussa 2018 voimaan astunut GDPR-asetus toi asiakastiedon keruulle uudet pelisäännöt. Niillä EU on pyrkinyt elvyttämään luottamusta yritysten ja asiakkaiden välillä.

”Samalla on virinnyt uudelleen kiinnostus printtiä ja muita sellaisia markkinointikanavia kohtaan, joiden avulla asiakkaaseen saa yhteyden ilman heitä ärsyttävää trackingia”, sanoo Jensen-Eriksen.

Tutustu Granon painopalveluihin >>